Elias Lönnrotin monimutkainen elämäntyö

Piirilääkäri Elias Lönnrotin kajaanilaiset vuodet

Harva elementti Elias Lönnrotin värikkäässä elämässä on niin salaperäisyyden ja juonittelun peitossa kuin hänen talonsa Kajaanissa ja lähiympäristössä. Viime vuosisatojen aikana hänen useita asuinpaikkojaan koskevat tiedot ovat sekoittuneet tai jääneet hämärän peittoon. Tämän seurauksena monet kajaanilaiset eivät tiedä asuvansa samassa kaupunginosassa, jossa Kalevalan keräilijä ja Suomen kulttuuri-ikoni Elias Lönnrot toimi piirilääkärinä.

Jäätie Oulujärvi

Kun Elias Lönnrot, 31-vuotias lääketieteen tohtori, saapui tammikuussa 1833 Oulujärven jäätietä pitkin noin 400 asukkaan pakkasrikkaaseen rotkokaupunkiin, hän kohtasi matalien mökkien, savikujien ja huutavien kaupunkilaisten muodostaman urbaanin kauhun, jossa hän asui vuoteen 1854 asti. Emme tiedä, miltä nuoresta miehestä tuntui hänen saapumispäivänään, mutta maassa ei tuolloin ollut yhtään kurjempaa kaupunginosaa. Suurin osa kajaanilaisista piileskeli majoissaan, ja ne harvat, jotka menivät ulos avoimiin tiloihin, suhtautuivat ulkomaalaiseen epäluuloisesti. Nälkäiset seurakuntalaiset, jotka olivat viimeisillä voimillaan raahautuneet kaupunkiin leipää etsimään, kiskoivat itseään sinne sun tänne pimeiden kujien läpi. Heidän kannoillaan raivosivat kauhistuttavat kulkutaudit, jotka aiheuttivat tuhoa epäonniselle venäläiskarjalle.

Kun Karjalan pitkäaikainen piirilääkäri Samuel Roos lähti maakunnasta, Kajaanin piirilääkärin virka vapautui. Lönnrot olisi voinut jäädä Ouluun, mutta Kajaanin piirilääkärin viran korkeampi palkka sekä Karjalan runoilualueiden läheisyys kallistivat vaakakupin Kajaanin eduksi.

Elias Lönnrot asettui asumaan kauppias Michel Michelsonin taloon, nykyisen Kauppakadun ja Koivukoskenkadun kulmaan, pian erämaakaupunkiin saavuttuaan. Ruplan päivämaksua vastaan hän sai ruokaa, kammion ja salin sekä mahdollisuuden syödä kauppias Michelsonin kolmen vanhemman tyttären kanssa. Piirilääkäri ilmoitti kavereilleen lähettämissään sähköpostiviesteissä, että hän ei ollut erityisen ihastunut näihin ikäisiin tyttöihin. Lönnrot osti Hövelön kreivitär Aejmelausilta 500 ruplalla maaliskuussa 1834 muuttaakseen pois Kajaanista ja löytääkseen työssä rauhaa. Kalevalan väitetään syntyneen tämän kodin hirren alla. Hövelön rooli näyttää kuitenkin olevan vähemmän merkittävä kuin aiemmin on kuviteltu. Lönnrot hylkäsi Hövelön, koska se oli liian kaukana Kajaanista. Hän palautti kiinteistön Aejmelaeukselle samalla kauppasummalla, jolla hän oli sen ostanut.

Jo syksyllä 1834 Elias Lönnrot etsi suurta kartanoa hyväksyttävän matkan päästä Kajaanista. Paltamon omistaja Kajaanin maalaiskunnassa Siikalahden rannoilla oli tuolloin käynyt ilmeiseksi. Vain piirilääkärillä oli rahaa ostaa tila on vahva todiste hänen rikkaudestaan. Polvilan ja Partalan kanssa yhdessä viljelty tila siirtyi Lönnrotin omistukseen Oulussa 24.12.1834 pidetyssä huutokaupassa. Hän sai 2000 ruplan arvoisen tilan 200 paperiruplalla, mikä oli huikea kauppa. Elokuussa 1834 pidetyssä huutokaupassa ei kuitenkaan löytynyt mitään hänen tilalleen.

Lönnrot ryhtyi kunnostamaan tilan rakenteita. Käytännössä työ delegoitiin Gabrielin veljelle, piirilääkärille. Lönnrotin vanhemmat saivat remontin valmiiksi toukokuussa 1835 ja muuttivat taloon Sammatista. Mukana oli kaksi orjaa ja palvelijaa sekä Lönnrotin veljenpoika Kaarle. Polvilassa poikamieslääkäri saattoi keskittyä kirjalliseen työhönsä, kun taas hänen iäkäs äitinsä huolehti ruoanlaitosta ja piti Lönnrotin vaatteet kunnossa. Elias Lönnrot kirjoitti vuonna 1849 julkaistun Uuden Kalevalan pääasiassa Polvilassa ja Laukossa.

Polla

Vaikka Lönnrot myi tilan talonpoika Eric Schroderukselle vuonna 1841, hänen vanhempansa saivat kuitenkin asua siellä kaupallisin ehdoin vuoteen 1848 asti. Poikamies-lääkäri oleskeli siellä ajoittain.

Hänellä oli tuolloin myös asunto Kajaanissa, postimies Edvard Montgomeryn talossa, joka sijaitsi modernin tavaratalo Anttilan ja Kaakisen liikerakennuksen välissä pihapiirissä. Siellä hän myös otti vastaan potilaita. Kaakisen ja Anttilan tontti Maaliskuusta 1834 helmikuun 2. päivään 1835 Lönnrot vuokrasi taloa ennen kuin osti sen 1 000 paperiruplalla. Postimies Montgomery, Lönnrotin läheinen ystävä – Lönnrot oli muun muassa hänen 29. kesäkuuta 1834 syntyneen poikansa Robert Augustin kummisetä – aloitti uuden työn Eckerössä, maalla. Hän ei pystynyt myymään suurempaa kotiaan, joten Lönnrot osti talon säälistä auttaakseen miestä mäellä. Tietysti oli myös taloudellisia näkökohtia, sillä talon ja sen ulkorakennusten arvo oli ainakin muutaman tuhannen ruplan luokkaa. Montgomery kuljetti mukanaan tavaroita lähtiessään maaliskuussa 1835 etelään siirtolaisuutensa keinupainona, mukaan lukien Vanhan Kalevalan käsikirjoituksen, joka näin aloitti vaatimattomasti maailmanvalloituksensa.

Kaupunkiasuntoonsa Lönnrot perusti yhteistalouden Kajaaniin tulleen uuden postimiehen Carl Gosmanin kanssa. Tästä vuonna 1807 syntyneestä ahkerasta poikamiehestä tuli Kajaanissa yksi Lönnrotin läheisimmistä ystävistä, joka huolehti piirilääkäristä ja tämän vanhemmista Lönnrotin pitkien runo- ja lääkärimatkojen aikana. Oikeudessa hän hoiti jopa Lönnrotin Polvila-riitoja.

Huhtikuun 3. päivänä 1839 Elias Lönnrot myi Montgomeryn talon elämänkirjailija Fredrik Levoniukselle. Lönnrot kävi parhaillaan läpi sisäistä kriisiä, joten hän liittyi Polvilan laivastoon helluntaina 1839. Kekälekarissa sattui onnettomuus. Lönnrotin veljenpoika Kaarle ja palvelija Beata Bisi hukkuivat, kun vene kaatui, ja Lönnrot pelastui vain erinomaisen uimataitonsa ansiosta. Hän sai saman vuoden lopulla seitsemän kuukautta vapaata ankarasta lääkärinurastaan.

Elias Lönnrotia nähtiin rotkokaupungissa harvoin vuosina 1840-1842. Hän sai heinäkuussa 1840 senaatilta kahden vuoden virkavapauden, mutta se alkoi vasta syyskuussa. Loman aikana hän teki pitkiä matkoja, muun muassa Lappiin ja Arkkiin. Vuonna 1842 Lönnrot palasi Kajaaniin ja perusti pastori Johan Reinhold Appelgrenin kanssa hoitokodin vanhaan pappilaan nykyiseen Brahenkatu 14:ään. Lönnrot sai kaksi huonetta rakennuksen yläkerran asunnosta, joka oli kaupungin ainoa kaksikerroksinen talo. Vaikka Appelgren nimitettiin Sotkamon pastoriksi vuonna 1844, Lönnrot sai jäädä uuden kappalaisen, Gustaf Fredrik Högmanin hoitoon. Varsinkin kesäisin piirilääkäri tuntui rakastavan paikkaa, jossa välitettiin vapaasti virtaavan Koivukosken suihku. Professori Jokov Grot piti puron pauhua erinomaisena unilääkkeenä vieraillessaan ystävänsä Elias Lönnrotin luona kesäkuun lopulla 1846. Pappilaa hän luonnehti seuraavasti:

“Tämä pappila on suhteellisen suurikokoinen, ja se on kaksikerroksisena rakennuksena yksi kaupungin tunnetuimmista rakennuksista. Se on kuitenkin niin ikivanha, että se vaatii pian mittavia korjauksia. Vuonna 1819 on huomattava pohjakerros, jossa asuu pastori ja hänen perheensä. Tohtori Lönnrot käyttää toisen kerroksen suurta salia. Täällä asuu suomalaisen runouden ystävä, mikä näkyy heti ovella.

Grotin mukaan Lönnrotin ansiosta kanteleesta oli tullut kohtuullisen yleinen soitin Kajaanin joutilastaloissa.

Elias Lönnrotilla oli tuolloin harvinainen tilaisuus, maaliskuussa 1844 alkanut viiden vuoden virkavapaus. Hän sai tuona aikana käyttää kirjallisia töitään, erityisesti Uuden Kalevalan ja sanakirjahankkeiden viimeistelyyn. Virkavapaansa aikana hän eli nomadielämää viettäen aikaa Laukon kartanossa Etelä-Suomessa ja matkustellen Karjalan halki.

Lönnrot vaihtoi sijaisensa palattuaan Laukosta keväällä 1847 piirilääkäri Anton Lindhiin, joka asui entisen tuomari Anders Jakob Roosin pystyttämässä talossa. Lönnrotin elämäkerran kirjoittaja Aarne Anttila kertoo virheellisesti, että piirilääkäri asui Samuel Roosin rakennuttamassa kartanossa, jossa nykyisin toimii Kajaanin kuvataidekoulu. Anttilan kertomus on kuitenkin virheellinen; Lönnrot asui nykyisessä Kauppakatu 26:n paikassa. Rakennuksessa toimii nykyään yrityksiä, kuten Instrumentarium-liiketilat. Hän vuokrasi Ruusutalosta kolme huonetta 100 ruplalla vuodessa. Siitä huolimatta hän asui vanhojen vanhempiensa luona Polvilassa, kulkien läpi tumman kuusimetsän. Legendan mukaan tohtori lepäsi kalliolla ja riisui saappaansa ja käveli paljain jaloin Polvilan halki säästääkseen kenkiensä arvon.